• White Facebook Icon
  • White Instagram Icon
  • White YouTube Icon

© 2018 PSEY ry

Search

Somessa on taas näin syksyn alkaessa ja talven lähestyessä lisääntynyt keskustelua löytökissoista ja löytöeläinkotien työstä niiden auttamiseksi. Avoin keskustelu ja tietoisuuden lisääminen on hyvä asia, mutta valitettavan usein somessa niin tämän aiheen, kuten monen muunkin, kommentointi eskaloituu aivan väärille raiteille.

”Löytöeläintalot rahastavat kesyjen ulkoilevien kotikissojen loukuttamisella kotinurkiltaan” on silloin tällöin somessa esiintyvä kommentti.

Tämän täysin väärän käsityksen korjaaminen kissojen loukuttamisesta on tärkeää:

  • Eläinsuojeluyhdistykset eivät käy loukuttamassa kesykissoja. Niitä tuodaan silloin tällöin löytöeläintaloihin huolestuneiden eläinystävien toimesta, kun ovat nähneet tuntemattoman kissan pyörimässä yksinään ja ruokaa kerjäämässä lähistöllään. Jos ja kun tällainen kissa tuodaan taloon, julkaistaan välittömästi etsintäkuulutus kissan omistajan löytämiseksi. Sirun mahdollisuus tutkitaan ja JOS siru on rekisteröity ilmoitetaan omistajalle tiedosta saman tien. Ellei omistajaa löydy lakisääteisen 15 vuorokauden sisällä, aletaan kissalle etsiä uutta vastuullista kotia

  • Mikäli kissa on terve (joka tapauksessa kissalle annetaan lääkitys mahdollisten loisten häätöön). Jos kissa on sairas se pyritään hoitamaan terveeksi. Eläinlääkäri tutkii ja määrää mahdolliset lääkkeet ja hoidon.

  • Mikäli naaraskissa ei ole tiineenä (jos on, jää kissa talolle synnyttämään turvallisissa oloissa, joissa voi huolehtia pennuistaan kunnes ovat luovutusikäisiä eli 3 kk. Vasta sitten emokissa ja pennut ovat valmiit uusiin koteihin).

  • On totta, että loukkuja lainataan (palautettavaa panttirahaa vastaan) sekä jonkun kissanomistajan oman karkulaisen kotiin saamiseksi, että vieraissa nurkissa pyörivän, ilmoittajan käsityksen mukaan apua tarvitsevan kissan saamiseksi turvaan. Löytöeläintalon henkilökunta vie itse loukkuja ulos vain silloin, kun tulee ilmoitus luonnossa pyörivistä yksinäisistä pennuista, emoista pentujen kanssa tai kissapopulaatioista. Nämä nopeasti kasvavat populaatiot pitää saada pois ennenkuin villiintyneet kissat lisääntyvät holtittomasti ja/tai sisäsiittoisuuden vuoksi luontoon syntyy yhä sairaampia pentuja (yksi kissanaaras voi synnyttää jopa kolme pentuetta vuodessa, joka on suuri riski jo emokissallekin).

Sitten oikaisu käsitykseen ns kotikissojen hoidon ”rahastuksesta”:

Esim. Tolkkisten kissatalo Porvoossa veloittaa sinne toimitetun kesykissan hoidosta omistajalta (mikäli löytyy) 10€/vrk kahdelta ensimmäiseltä vuorokaudelta, seuraavat vuorokaudet maksavat omistajalle 5€/vuorokausi. Loishäädöstä (yleensä matolääke) peritään 1€/lääkekerta, joka annetaan 1 kplx3 vrk (ja toistetaan vielä 2 kertaa kahden viikon välein ellei kissaa haeta kotiin). Maksimiveloitus oman kissan hakijalle on 80€.


Tämä perittävä vuorokausimaksu ei edes kata todellisia hoitokustannuksia:

  • Jokainen karanteenihuone pestään seiniä myöten, desinfioidaan ja tarvittaessa vielä höyrykäsitellään ennenkuin sinne uusi kissatulokas sijoitetaan.

  • Kissalla kuluu kissanhiekkaa ja ruokaa, kissan vessavadit ja karanteenihuoneet siivotaan 2xvrk ja ruokaa annetaan 2xvrk.

  • Kissalle laitetaan aina karanteenihuoneeseen puhtaat matot, pehmusteet, kiipeilypuut, leluja ja kakkalapio. Nämä vaihdetaan aina niiden likaantuessa, pestään ja desinfioidaan uudelleenkäyttöä varten. Ruokailuastiat vaihdetaan joka ruokintakerralla. Pesukone ja astianpesukone pyörivät minimissään 2 krt/vuorokausi, tästäkin syntyy kustannuksia.


Mikäli kissalle ei ilmaannu omistajaa tuon säädetyn 15 vrk kuluessa, sille pyritään etsimään uusi koti, jolloin luovutusmaksu sisältää

  • madotuksen x3

  • rokotukset x2

  • tunnistesirun laiton ja rekisteröinnin uuden omistajan nimiin

  • steriloinnin, mikäli kissa on talolle tullessaan steriloimaton. Tämä luovutusmaksu ei ylitä tehtyjä toimenpiteitä.

Lisäksi kaikkia löytöeläintalossa tapahtuvia kissojen hoitotoimenpiteitä, niiden kanssa seurusteluja, leikittämisiä, villien kesyttämisiä/sosiaalistamisia ja muita yllämainittuja toimenpiteitä hoitavat vapaaehtoiset eläinystävät korvauksetta joka ikinen päivä vuoden ympäri. Näistä ei kerry uusille eikä vanhoille omistajille kustannuksia.

  • Aputassut

Tuon kysymyksen olen muutaman kerran saanut Aputassuna toimiessani. Ennen kuin menen lähemmin siihen, kerron vähän omista kokemuksistani kissojen omistajana.

Meidän kodissamme on ollut yli 30 vuotta lemmikkejä laidasta laitaan, koirasta kesyrottiin, marsuista kaneihin ja pässeihin ja monia näistä samaan aikaan, mutta aina on ollut myös kissoja. Viimeisimmät kaksi kissaamme jouduimme vuoden välein päästämään sateenkaarisillalle 18 ja 16 vuoden iässä.

Suru oli suuri, niin kuin joka ikinen kerta on, kun rakkaasta lemmikistä joutuu luopumaan ja päätimme, että uusia lemmikkejä emme enää ota, koska se luopuminen sattuu aina niin paljon.

Ensimmäinen vuosi ikinä, jolloin meillä ei ollut kotona tassun tassua tuntui niin kovin tyhjältä, että päätimme kuitenkin vielä hankkia meille kissan. Ehdottomana kriteerinä oli, että annamme kodin kissalle joka tulee kovista oloista ja jolle voisimme antaa rakkautta ja turvaa sen loppuelämän ajan. Siispä menin käymään Tolkkisten Kissatalolla.



Silloin siellä oli muutamia populaatiotaustaisia eli luonnosta pelastettuja pentuja, eri-ikäisiä ja eri aikaan ja eri paikoista Kissatalolle tulleita. Kaksi veljestä veivät sydämeni täysin, olivat kovin arkoja molemmat. Eihän heitä voinut erottaa, joten varasin molemmat meille. Oli marraskuu 2017 ja luovutuspäiväksi sovittiin loppiainen 2018, jolloin kisut olisivat saaneet kaikki tarvittavat madotukset, rokotukset, sirutukset ja kastroinnit. Pari kuukautta kävin säännöllisesti Kissatalolla seurustelemassa pentujen kanssa ja voi sitä riemua, kun toinen, se vähän rohkeampi, uskalsi ensimmäisen kerran tulla onkilelun perässä jo melkein syliini!

Se arempi veli pysytteli aina kiipeilypuun ylimmällä tasolla, vetäytyi sähisten ja muristen pieneksi keräksi kun yritin lähestyä. Veljekset olivat arviolta 9 kk ikäisiä, kun viimein koitti se päivä, jolloin haimme heidät meille, loppuelämänsä kotiin.

Ja nyt tuohon otsikon kysymykseen eli voiko villikissasta tulla halinalle?

Meillä meni kotona muutama kuukausi, ennen kuin nämä kisut rohkaistuivat niin, että heitä pääsi silittämään ilman että pelkäsivät tai sähisivät. Se oli täysin erilaista, kuin jos olisimme ottaneet kesykissan.



Toinen heistä on nyt niin halinalle, että hänet voi nostaa syliin ja kanniskella jonkun aikaa. Toinen on vielä – ja ehkä luonteensakin puolesta aina – halinalle vain silloin, kun itse niin tahtoo. Nukkuu vieressä tai päällä, tykkää ja kehrää kun silittää, mutta syliin ei vieläkään saa nostaa. Vieraiden tullessa molemmat juoksevat piiloon eivätkä näyttäydy ennen kuin vieraat ovat poistuneet, edelleenkin, reilun vuoden meillä asuneina.


Olen itse ollut elokuusta 2018 yhtenä Kissatalon Aputassuna monien joukossa ja oppinut muutamassa kuukaudessa kissojen käsittelystä enemmän kuin mitä vuosikymmenten aiempi kokemus kotikissoistamme oli opettanut. Talolle tulee kissoja niin erilaisista taustoista. Nämä ”villit” ovat niitä haasteellisimpia, koska heillä ei ehkä ole koskaan ollut ihmiskontaktia ja sen vuoksi kesyttämiseen menee pitkän aikaa. Kunhan tottuvat ensin ihmisiin ja kosketuksiin Kissatalolla jonkun verran, niin kesyyntyminen nopeutuu jos pääsevät omaan kotiin, jossa heillä on se oma ihminen eikä hoitaja vaihdu hoitovuorosta toiseen.


Eli villikissasta halinalleksi voi olla täysin mahdollista – se vaatii vain todella vahvaa sitoutumista, aikaa ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä.

Ja sen oman tilan antamista kissalle, etenemistä kissan omaan tahtiin. Palkinto onkin sitten mitä mahtavin, kun kissa hyväksyy sinut!


- Monica

  • Aputassut

Updated: Oct 3, 2018

Pena tuli talolle 9.8. hurjassa kunnossa. Turkki parturoitiin, madot&rokotukset tehtiin ja hampaat hoidettiin kuntoon. Tähän kaikkeen meillä kuluu vuosittain isoja summia. Puhumattakaan ruuasta ja muista tarvikkeista!


Penan kunto saapuessa talolle.


Alla Penan tarina&terveiset uudesta kodista:

”Elämäni uudessa kodissa

4 viikkoa olen nyt asustellut täällä uudessa kodissa. Mamma rakastui kuulemma mun Pena-ilmeeseen ja halus välittömästi tutustua muhun paremmin. Niimpä kävivät sitten kissatalolla mua moikkaamassa useemman kerran, koko perhe. Samalla saivat hoitajilta arvokasta tietoa musta. Miten hienoa työtä tekevätkään siellä, meitä kissoja on monta, kaikki erilaisia persoonia! Meitä hoitaessaan huomaavat juuri nuo erot ja pystyvät antamaan hyviä neuvoja onnistuneeseen kotiutumiseen.


Mun kohdalla vaikeinta taitaa olla autokyyti, iskee paniikkikohtaus, ihan oikea sellainen joka ei o helppoa nähtävää kellekkään. Saatiin siihenkin hyvät neuvot joten turvallisin mielin lähdettiin kotia kohti. (Tulevat rokotukset ym. mielessä mamma kuitenkin jo tutkaili että eläinlääkärin voi tilata myös kotikäynnille!!!)


Mulle oli järjestetty oma pieni huone jossa sain tulla kopasta ulos omaan tahtiini. Ja sinne oli laitettu kaikki mun tarvikkeet, ruokailupaikka, veski, unipaikkoja... Se on se paikka jonne mua ei tulla häiritsemään, oman rohkeuteni mukaan lähdin sieltä pikkuhiljaa tutkimaan minkälainen koti mulla nyt on ja ketä tähän perheeseen kuuluu.

No joo, pakko vähän kehuskella, ei tällaset kollipojat kauan mietiskele, viikon päästä nukuin jo keittiön pöydällä ja olin tutkaillut kämppää muutenkin. Uudet eläimet tai ihmiset tavatessani osaan todella hyvin käyttäytyä, kävelen rauhallisesti kohti, sanon kysyvästi purrrt ja odotan vastapuolen reaktiota, toimin sitten sen mukaan. Perheen koiralta olen oppinut, että mamman kokatessa kannattaa istahtaa koiran viereen ja katsoa odottavasti, silloin saattaa olla, että saadaan maistiaiset. Tässä kohtaa asiaa auttaa jos otan sen kuuluisan Pena-ilmeen käyttöön


Pena uudessa kodissa <3


Olen erittäin leikkisä, välillä en vaan voi vastustaa liikkuvia asioita, varpaita, koiraa tai lankarullaa. Pallot on niiiiiin mun juttu!!! Hellyys on välillä vaikeeta, haluan silittelyä ja kuitenkaan en saa tassujani rauhottumaan eli joskus kynnet voi aiheuttaa hämmennystä, vähän niinku itellenikin. Oma väki tosin jo tietää että kannattaa lukea mun ilmettä ennenku silittelee.


Illalla hypähdän mamman viereen, pää tyynylle ja annan rapsutella, kehrään ja nukahdan siihen lämpimänä, asiat on silloin loistavasti ja mitä tekee mamma?! kyynelehtii?! Oon ajatellu näin, että minä osaan kehrätä kun on hyvä olla, ihminen ehkä kehrää kyynelillä?


Noh, 4 viikkoa siis takana, joka päivä oppimista. Nää sanoo täällä että mitä tahansa tuleekaan eteen niin minusta ne ei luovu, mä oon nyt yks näistä, yhdessä mennään eteenpäin, päivä kerrallaan...eli voin sanoa, kiitos kissatalon ihmisille hoidosta, avusta ja tuesta! Ihanaa, että meille kissoille löytyy turvallinen lämpöinen paikka missä meistä pidetään huolta kunnes meille löytyy uusi koti. Uudesta kodista terveisin Pena”

Pena toimii PSEYn kalenterin 2018 sekä ruokakeräyksen komiana mallina!


Ruokakeräys 6.-7. lauantai ja sunnuntaina! Osallistu sinäkin sekä Pena haastaa kaikki mukaan :) >>>Linkki tapahtumaan

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now